Pelastushelikopteri Ilmari KYS:in katolla. Samainen helikopteri toi Marikan tuona kohtalokkaana päivänä  onnettomuuspaikalta. Tämä näkymä oli silloisen majoituspaikan ikkunasta, jossa Kuopiossa olo aikamme vietimme.

Tässä noin reilu kuukaus onnettomuudesta, ensimmäisellä kotilomalla. Kolarista saatu isku näkyy voimakkaamman punaisina arpina. Kallossa jo hieman siilitukkaa saaneessa ihossa näkee myös U-muotoisen arven, joka tehtiin henkeä säästävän toimenpiteen  myötä.



Noin kaksi vuotta kolarin jälkeen eli vuonna 2005. Pieni posliini kasvoinen tyttöni aikana, jolloin hän ei voinut vielä näyttää tunteitaan. Ei surua, ei iloa...

 







Sitten tuli ensin itku, vähän myöhemmin pieni hymy. Marika pystyi edes vähän rueta viestimään omia olotilojaan. Se helpotti itseäni tosi paljon. Sitten opittiin silmänräpäyksellä vastailemaan ja kommunikoimaan :)

    

 Siitäpä lähtien Marika onkin ollut neiti Aurinkoinen. Kaikesta kärsimästään kivusta ja särystä ja pelosta ja huolesta huolimatta, hänen kasvonsa ovat pääsääntöisesti hymyilevät, onnelliset ja levolliset. Toki silloin, kun kipua on hän myös senkin näyttää ja siitä ei voi kyllä erehtyä.