Liikenneturvallisuus on pitkällä aikavälillä hitaasti parantunut. Tieliikenteessä kuolleiden määrä on vähentynyt. 2000-luvun alkupuolella tieliikenteessä kuoli keskimäärin 400 ihmistä vuodessa, vuosikymmenen loppupuolella vastaava luku oli 344. Kuolemaan johtavista tieliikenneonnettomuuksista 70 prosenttia tapahtuu maanteillä ja 30 prosenttia taajamissa.

Loukkaantumisten osalta onnettomuuksien määrä on pysynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes samalla tasolla. 2000-luvun alkupuolella tieliikenteessä loukkaantui keskimäärin 8 591 ihmistä vuodessa. Vuosikymmenen lopulla loukkaantuneita oli keskimäärin 8 516. Loukkaantumiset jakautuvat tasaisesti maanteiden ja taajamien kesken, tosin taajamien osuus on hienoisessa kasvussa. (Lähde; 
www.automerkit.fi)

 

Mistä tämä sitten johtuu, että tieliikenne vaatii säännöllisesti uhrinsa ja niissä vakavasti loukkaantuneet!?

 

 Onko syynä yhä vain tehokkaammat autot ja niiden turva varustelut, jotka luo harhan siitä, että mitään ei voi sattua! Yhä kovenevat nopeudet uusien ja tehokkaampien autojen myötä. Henkeä salpaavat ohitukset, joissa ei ole mitään järkeä, kun hetken päästä on saman auton perässä jossain liikennevaloissa! Mikä saa ihmiset kulkemaan henkensä kaupalla?

 

Ja sitä kun luottaa myös siihen, että jokainen pysyy omalla kaistallaan ja noudattaa sääntöjä. Mutta sitten, kun joku poikkeaakin yhteisistä pelisäännöistä, niin se on sekunttien murto-osissa, kun elämä voi muuttua silmän räpäyksessä! Ja se todella silloin muuttuu, joko aivan peruuttamattomasti tai sitten eläen vaikeiden asioiden kanssa lopun elämääsi, kuten Marika. 

Ja kun se ei muuta vain sen vammautuneen elämää, vaan vaikutukset on tosi laajat. Mm. se viranomaismäärä joka elämässä vaikuttaa sen jälkeen on yllättänyt täysin! Joko muut tekee päätökset sen jälkeen elämästäsi, ne jotka luulevat tietävänsä mikä on kenellekin parhaaksi tai otat selvää tosi monista pykälistä ja säädöksistä pärjätäksesi ja pystyäksesi tekemään lastasi ja perhettäsi koskevia päätöksiä! Se vaatii välillä sellaisia pieniä (välillä isompiakin) pirunsarvia, kun pitää puolia niin lapsensa, kuin omista oikeuksista. Se puoli tästä elämästä ei olekaan varmaan monien tiedossa!

Ja nuo tilastot kertovat sitä surullista faktaa, että lähes päivittäin jonkun perheen elämä menee sekaisin. Se , että "eihän minulle/meille voi sattua" on mielestäni harhaa. Se ei riitä, että itse noudattaa niitä pelisääntöjä, jos vastassa onkin joku, joka ei niin tarkka olekaan. Mm. rattijuopot ja väsyneenä ajajat ovat jo yksi ryhmä välinpitämättömiä ja tietoisen riskin ottavia. Rattijuoppojen osuus tieliikenne kuolemissa on yleistynyt voimakkaasti.  Sekä nuorten juuri korttinsa saaneiden onnettomuudet kertoo myös omaa surullista tarinaansa. Autokoulujen olisi syytä satsata enempi vielä ennalta ehkäisevään työhön onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Valistusta todellisista onnettomuuksista kuvine päivineen ja kysymystä perään, olisiko kiva itse olla siellä romuläjässä!? Tai joku ystävistäsi tai läheisistäsi! Tai haluaisiko itse olla aiheuttamassa jollekin lopun ikäisen vammautumisen. Koska monesti myös täysin syyttömät joutuvat osallisiksi tälläiseen onnettomuuteen !

 

"Lehdistä luettua" osiosta voit käydä lukemassa Aivoitus-lehdessä 1/08 olleen kirjoituksen, joka tosin on pääasiassa tieliikenteen kuolonuhrien määrästä kertova, mutta kun miettii, että vielä paljon enempi on niitä, jotka vammautuu, joiden elämä muutoin vaikeutuu loukkaantumisten tai  vammautumisen myötä, kenen lievemmin kenen vakavammin. Ja kun lääketiede on kehittynyt ja kehittyy, niin yhä vaikeammista lähtökohdista ihmishenkiä saadaan pelastettua! Kuolleiden määrä vähenee kun vaikeammin vammautuneiden määrä kasvaa, niinhän siinä käy.

 Ja itse omalla kohdalla kun päälle ajajamme oli rattiin nukahtanut, väsyneenä ajamaan lähtenyt, niin tietoisen riskinhän sitä silloin ihminen ottaa. Niin tuo kirjoitus kolahti siinä mielessä itseeni ja olenkin samaa mieltä, että kyllä se melkoista venäläistä rulettia on tuo tieliikenne. Vastaan tulijaasi kun et voi valita! 

 

 Tässä kuvassa Marika on kolarin jälkeen, kun hänet siirrettiin tehohoidosta lasten operatiiviselle KYS:ssä huhtikuun lopulla 2003.

 

 

Aivovamma on yleinen

 

 

Aivovamma on tapaturmaisesti, päähän kohdistuneen ulkoisen voiman seurauksena syntynyt vamma, jota voidaan kutsua myös traumaattiseksi aivovaurioksi.

Yli puolet aivovammoista syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena. Työikäisillä vakavien ja kuolemaan johtavien vammojen suurimpana aiheuttajana ovat liikenneonnettomuudet. Aivovamma voi syntyä myös työtapaturmissa, urheiluun sekä muuhun vapaa-aikaan liittyvissä tapaturmissa tai pahoinpitelyn seurauksena.

Aivovamman saa vuosittain 15.000-20.000 ihmistä. Suomessa arvioidaan olevan noin 100.000 henkilöä, joilla on pysyviä aivovamman jälkioireita.

Aivovammoista merkittävä osa jää kokonaan toteamatta. Lisäksi jopa kolmasosassa todetuista vammoista vaikeusaste aliarvioidaan.

Kaikki päähän kohdistuneet iskut eivät kuitenkaan aiheuta aivovammaa. Lievän vamman saaneista suurin osa toipuu täysin.

  

Lähde;  www.aivovammaliitto.fi