Kontrollikäynti Turkuun TYKS:iin tehtiin alku viikosta. Rankka reissu, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Maanantai päivänä aamusta lähdetiin ja jäätävä tihkusade piti huolen, että aika ajoin pysähdyttiin raappaamaan tuulilasia. Ja sitä kesti Jyväskylään asti. Tampereella sitten rupesikin jo satamaan räntää ja hiljalleen muuttuen ihan puhtaaksi vesisateeksi! Matkaan sinne päin meni kaikkiaan 9 ja puoli tuntia.

 

Tyttöni mun kesti jälleen kerran urheasti tuon matkan. Auto oli kyllä paras mahdollinen moiseen reissuun. Paareilla sai Marika matkaa tehdä ja pumpulla ruokailutkin hoitui loppu pelissä ihan ok.

Aamulla sit sairaalaan... Iso talo, mut omaa kotisairaalaamme PKSSK:ta tuli ikävä.... Vaikka onnettomuutemme myötä sairaalat on ihan yleensäkin saaneet kylmät väreet juoksemaan selässä, niin kummasti tuli ikävä tänne omaan ja tuttuun.

Kuvat napsin kännykällä liikkuvasta autosta,niin laatu ei paras mahdollinen, mut selvän kuitenkin saa.

Nopeita räpsäyksiä, mutta tämä kuva kuitenkin omassa sarjassaan kuvaa kyllä sen hetkistä mieli-alaakin, kun sieltä lähtiessä kotiin päin oli. Isoja asioita mietittäväksi ja päätettäväksi. Riskejä, seuraamuksia ja kaikkea josta rehellisesti sanottuna ei haluaisi edes tietää. Ole siinä sit pokkana, kun tekisi mieli huutaa pahaolo ja pelko sisältään ulos!!

Siinä häviää kulttuurikaupungin merkitys, mitä kaikkea siellä olisikaan kivaa katsella, jos käynnin tarkoitus olisi jokin muu.

Tässä sit puotellaan jo kotiin päin, paluu matka kesti 8 tuntia. Sää oli sen verran parempi, että matkakin joutui nopeammin. Pysähdyttiin vain kerran, Jyväskylän jälkeen ABC:llä.

 

Nyt sitten odotellaan vain kutsua sinne takaisin... Arvata saa, ettei postilaatikko houkuttele lähiviikkoina ollenkaan...

Ei voi kuin toivoa voimia ja ISO annos rohkeutta tähän kevääseen. Marikalle oikea prikaati suojelus enkeleitä!!! Sitä toivon omalle rakkaalle tyttärelleni <3