Tänään 3.4, vielä hetken aikaa meillä oli 9 vuotta sitten terve iloinen ja puhetta pulppuava pikkutyttö 2,5 v. Kunnes sitten klo 16.20 muuttui meidän perheen elämä lopullisesti, silmänräpäyksessä.

Edelleen kaipailen sitä pientä ihmistä omine monine kysymyksineen ja piipertävine jalkoineen. Tosin nuori neitihän hän nytten olisi terveenäkin, mutta jotenkin se muisto jäi sille tasolle, jolloin hän oli vielä terve. Ei osaa kuvitella muutenkaan.

Vaikka olen taas toisaalta suunnattoman onnellinen siitä, että Marika on ylipäänsä täällä meidän kanssamme. Niin monesti näinä vuosina on ollut tilanne, että ei ole tiennyt minne päin hänen jaksamisensa kääntyy. Aamulla kuiskasinkin Marikan korvaan; kiitos, että olet tyttöni taistellut ja olet tässä! Sain kauniin hymyn ja silmänräpäytyksen ♥

Viimeiseksi jääneitä kuvia Marikasta terveenä. Otettu 2.4.2003

 

 

"Ainutlaatuinen"

 

Mistähän sut tehtiin,

tähtien tuolla puolella

muovattiin huolella.

Ethän sä ikinä,

kadota tuota katsetta.

Kaunis, pieni ihminen,

sä olet ainutlaatuinen.

Mitä vastaan tuleekaan

toista sua ei milloinkaan...

 

-Johanna Kurkela-