Näitä maisemia sitä nyt on Marikan huoneen ikkunasta katsasteltu jo viikon päivät. Kotona oloa onnistui vaivaiset 2,5 vuorokautta :( 
Maisemissahan ei sinänsä mitään vikaa ja oma lapsuuteni kotikin sieltä tarkasti katsottuna näkyy. Voidaan vilkutella Marikan kanssa mummolle ja ukille. Mut muuta kivaa sit ei hirveästi ole ollutkaan...
Toki siis Marika parempi vointinen nyt kuin tänne tullessa, mut isoja juttuja mietittäväksi, taas kerran...




Mut päivä kerrallaan mennään ja koetetaan luottaa taas siihen mitä ei taas näy. Johonkin suurempaan, ihmeeseen tai johonkin... Ja jos sinäkin siellä lukiessasi uskot johonkin, niin pieni rukous Marikan puolesta ei liene taaskaan pahasta. Pieni tyttöni on sen jälleen kerran ansainnut...