Tänään lähdettiin jo aamusta ajelemaan Kuopioon. Skolioosileikkauksen jälkeen jäänyt ongelma todettiin pysyväis luontoiseksi ja ei toipuvaksi. Joten pienesti asennetta jälleen vaatii suhtautua tähän eloon, mut koetamme selvitä ja oppia vain elämään hieman hoitoisamman asian kanssa.

Tapasimme samalla reissulla pikaisesti samaisen kohtalon kokeneet äidin  ja tyttären, jotka ovat vielä KYS:ssä. Kävimme Marikan kanssa tervehtimässä myös tytärtä  lasten operatiivisella ja eipä liikuttavampaa hetkeä, kun nuoret tyttäret katsovat toisiaan suoraan silmiin ja molemmat tervehtivät toisiaan silmänräpäyksellä....

Ala-aulasta KYS:stä ostin taasen lahjatavara kioskilta enkelipinssin Marikalle, tekstin ollen näin;

 

Tyttärelle

 

Muistan, kun katselin sinua kun olit vielä pieni ja mietin mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Halusin suojella sinua epäonnelta ja ympäröidä sinut vain hyvillä asioilla.

Tajuan nyt, etten olisi koskaan kyennyt siihen. Arvostaakseen onnellisuutta pitää arvostaa myös pettymyksiä. Nauttiakseen menestyksestä on kestettävä myös epäonnistumisia.

En pystynyt täysin suojelemaan sinua, mutta haluan sinun tietävän, että olin tukenasi jokaisella askeleellasi. Kun katson sinua nyt ja näen edessäni pienestä tytöstä kasvavan nuoren , en voisi olla ylpeämpi.

 

Sellaisia taistelijoita nämä pienet ja vähän suuremmat tapaturmalapset ovat. Rakkaita ja kaikista vammoistaan huolimatta oikeutettuja arvokkaaseen elämään.

Lämpöiset ajatukset ja terveiset sinne KYS:iin teille M ja M. Oli kiva teidät nähdä ja toivottavasti pian nähdään uudestaan.