Tänään onkin kulunut elämämme mullistaneesta päivästä tasan 10-vuotta. Huh huh kun miettii mitä kaikkea ahdistavaa sitä onkaan näinä vuosina joutunut läpi käymään! Nytkin perhettämme koetteleva flunssa on aina pelon paikka, et miten Marikan kanssa siitä selvitään, joutuuko lähtemään sairaalaan ja miten pahaksi se Marikan kohdalla äityy! 

Se hirveys ja ahdistus ei siis suinkaan jäänyt siihen kolarin jälkeisiin pitkiin sairaalassa olo aikoihin. Mut monihan sitä ei varmaankaan mieti, kun ei ole omalle kohdalle napsahtanut.

No, eipä voi muuta kuin toivoa, et siellä jokunen ihminen seurailee Marikan eloa ja ristii kanssani kädet pyytäen Taivaallista lääkettä tähänkin flunssaan Marikalle! Ja itselleni kykyä ja viisautta toimia ja hoitaa Marikaa siten, että selviäisimme kotikonstein.

Mutta tästäpä taas päivä ja hetki kerrallaan. Ja onhan sitä sitten turvauduttava sairaalan ja siellä hoitavien lääkärien ja hoitajien ammattitaitoon jos omat keinot loppuvat.