Tänä aamuna Marika oli reippaana aamu toimissaan. Ja sittenpä meillä jäi kivasti vielä aikaa kun odoteltiin opettajan tuloa. Kissakin kävi siinä viihdyttämässä omilla tempuillaan ja Marikaa kävi puskemassakin ohi mennessään. Taitaa Marikan katse ollakin Kissassa kun niin iloisesti siinä katselee sivulle :)

Huh huh aika vain menee ja ei niin kauhean innolla odotettu matkakin vain lähestyy Turkuun... On niin toisaalta ja toisaalta olo. Ihan rehellisesti sanottuna ei haluais koko asiaa edes miettiä, mitä kaiken maailman tunne skaaloja sitä joutuu vielä läpi käymäänkään! :(

Ja siellä NIIIIN kaukana kotoa vielä!!! Ei voi kuin kätensä ristiä ja uskoa ja luottaa... Sais vain voimia tään kaiken läpi viemiseen, niin Marika kuin me muutkin...