Jotkut on joskus ihmetelleet, miksi pidän sivuja tyttärestäni. Samaa voisi kysyä ihan keneltä vaan, joka pitää sivustoja ihan mistä vaan? Voisin pitää sivustoja esim. balettia tanssivasta tyttärestä tai jääkiekkoa pelaavasta pojasta. Koirista tai kissoista.

Ehkä joku voi miettiä, että pitää nyt sivuja vammautuneesta lapsestaan, no niin... Minulla ei ole tarvetta piilotella tai esim. hävetä lastani siksi, että hän on vammautunut. Vaan lähinnä toivon, että jos yksikin sivuilla kävijöistä käy miettimään esim. omaa liikenne käyttäytymistään, niin silloin on jo saatu jotakin aikaan. Kuka haluaisi omalle lapselleen käyvän samoin kuin Marikalle, tai lapsenlapselleen? Sillä niin voi käydä kenelle vaan tieliikenteessä. Tilastotietoa kun lukee "faktaa" osiosta, niin onnettomuustilastot pysyy vuosi vuodelta samoissa lukemissa. Tai jos joku näkee oudosti käyttäytyvän auton liikenteessä, niin vastuu on meidän kaikkien kanssa kulkioiden tehdä siitä ilmoitus!

Toiseksi, haluan tuoda myös esille sen, että elämä vammautuneen lapsen kanssa voi olla myös antoisaa ja ihanaa, se elämän myönteisyys joka Marikalla on, niin se antaa meille perheenä tosi paljon! Ja hänen hyvinvointinsa ja elämän turvallisuus on meille kuitenkin se tärkein juttu. Se että hän kokee olevansa tärkeä, arvostettu ja rakastettu sellaisena kuin hän on.

Et siinä ihmettelijöille näin alkajaiseksi. Ja toiseksi, sananvapaus koskee myös meitä erityislastenperheitä. Joten, annetaan kaikkien kukkien kukkia :)

 

 

Sydämen pohjaan asti
kuka voi kurkistaa?
Siellä on piilossa monta
toivetta, unelmaa.

Siellä on haave hento,
kaipaus salainen.
Sinä vain, Sinä, yksin
nähdä voit kaiken sen.

Vielä en tahdo muille
kaikkea kertoa,
kaikkea mikä on vielä
unessa, nupulla.

Isä Taivaan, hoida hiljaa
jokaista unelmaa.
Silloin se oikeaan aikaan
siivilleen nousta saa.


 

 

Nasu tuli takaa Puhin luo.
"Puh" kuiskasi hän. 
"No mitä?" 
"Ei mitään" sanoi Nasu.
"Tarkistin vain, että olet siinä."

 

 

 

 

 Vierailtuani erään pienen tytön tyllerön sivuilla, näin siellä tekstin, joka on koskettanut itseänikin ja toisaalta toivoisikin, että osaltaan olisi se suojelia lapselleen. Ote on E. Bomback'in kirjasta Motherhood.

 

 

 

Äidin valinta;

  

Jostakin syystä kuvittelen Jumalan leijailevan maan päällä valikoiden lisääntymisvälikappaleita hyvin huolellisesti ja harkiten. Tarkkaillessaan Hän antaa enkeleilleen ohjeita tehdä merkintöjä suureen mustaan kirjaan.
" Aalto Kaija, poika, suojelupyhimykseksi Matteus. Metsä Maria, tyttö, anna suojelupyhimykseksi vaikka Gerald. Hän on tottunut rienaamiseen." Lopuksi Hän sanoo enkelille erään nimen ja hymyilee: "Anna hänelle vammainen lapsi". Enkeli on utelias: "Miksi hänelle, Jumala? Hän on niin onnellinen."
"Aivan niin," Jumala hymyilee, "voisinko antaa vammaisen lapsen sellaiselle äidille, joka ei osaa nauraa? Se olisi julmaa."

"Mutta onko hänellä kärsivällisyyttä?" enkeli kysyy.

"En tahdo hänellä olevan liikaa kärsivällisyyttä, muuten hän hukkuu itsesääliin ja epätoivon mereen. Kunhan shokki ja paha mieli vaimenevat, hän kyllä selviytyy. Katselin häntä tänään. Hänellä on juuri sellainen itsetunto ja itsenäisyys, joka on niin harvinainen ja niin tarpeellinen äidille.

Katsohan, lapsella jonka hänelle annan, on oma maailmansa. Hänen on saatava se elämään hänen maailmassaan, eikä se tule olemaan helppoa."

"Mutta Herra, luulenpa ettei hän edes usko sinuun". Jumala hymyilee:" Ei haittaa, minä pystyn järjestämään sen. Hän on täydellinen. Hän on juuri sopivan itsekäs."

Enkeli henkäisee:" Itsekäs, onko se hyvä puoli?" Jumala nyökkää: " Ellei hän silloin tällöin osaa erota lapsestaan, hän ei tule koskaan selviytymään."

"Tässä on nainen, jonka teen onnelliseksi vajavaisella lapsella, hän ei vielä käsitä sitä, mutta tavallaan häntä tullaan kadehtimaan. Hän ei koskaan pidä ainoatakaan puhuttua sanaa itsestään selvänä. Hän ei koskaan pidä yhtäkään askelta tavallisena.

Kun hänen lapsensa ensimmäisen kerran sanoo "Äiti", hän on ihmeen todistaja ja hän tietää sen.
Kun hän kuvailee sokealle lapselleen puuta tai auringonlaskua, hän näkee sen niin kuin vain harvat ihmiset näkevät minun luomistöitäni.
Sallin hänen nähdä selvästi asiat, jotka minä näen - annan hänen kohota niiden yläpuolelle. Hän ei koskaan tule olemaan yksin, minä olen hänen vierellänsä hänen elämänsä jokaisena päivänä yhtä varmasti, kuin hän on tässä vierelläni, koska hän tekee minun työtäni."

"Entäs hänen suojelupyhimyksensä?", enkeli kysyy heilutellen kynäänsä ilmassa. Jumala hymyilee: "Peili riittää".

 

 

Nauti Elämästä! Ihan sellaisenaan!

Kahvikupilliseen uteliaisuutta sekoitetaan
kannullinen tavoitteita ja annetaan seistä
päättäväisyyden kulhossa yön yli.

Juoma kaadetaan suureen kattilaan,
joka on vahvapohjainen ja aito.

Lisätään lämpöä vähitellen ja hämmennetään.
Älä keitä liikaa, jottei herkkyyden
säikeet vahingoitu.

Lisää nopeasti iloista ilmettä ja
luottamusta elämän hyvyyteen.

Hyppysellinen hyväksyntää ja
joustavuutta lisätään juomaan.

Rakkaudella ja antamisen ilolla nautitaan
juomaa rohkeasti ja pelotta seurassa
kuin seurassa.

Lasin reunoille asetetaan auringonvärisiä
toivon terälehtiä.

 

 

Jalanjäljet hiekassa

Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään. Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa; toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.

Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella oli vain yhdet jäljet hiekassa. Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta.

Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi sitä Luojalta. "Luoja, kun päätin seurata sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpien aikojen hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun sinua eniten tarvitsin."


Luoja vastasi, "Rakas lapseni, rakastan sinua, enkä milloinkaan hylkäisi sinua. Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, minä kannoin sinua."

 

 - M.R. Powers -