http://mettemarjut.blogspot.fi
Toisessa blogi miljöössä kirjoittelen enempi oman tuntoisesti tätä meidän eloa.
http://mettemarjut.blogspot.fi
Toisessa blogi miljöössä kirjoittelen enempi oman tuntoisesti tätä meidän eloa.
]]>
Kynttilät on tulleet taas kuvioihin, niin kuistille kuin saunaankin.
http://mettemarjut.blogspot.fi/
Jotkut asiat kun on toisessan blogi pohjassa helpompia, kuin taas toisessa. Ja muunneltavuus ja ulkoasun muokkaus omanlaistaan.
Niin testaampa siis toisessakin ympäristössä Marikan blogin ylläpitoa.
Piipahtakaapa sielläkin kurkkaa, jos ketä kiinnostaa!
]]>
Kesäisiä päiviä tosiaan oli meitä hellimässä kiitettävä määärä ja Marikan kanssa useasti aamukahvit juotiinkin terassilla. Ulkoilu alkoi heti aamusta ja useamman kerran päivässä. Ostettiinkin jo heti alku kesästä iso päivänvarjo antamaan varjoa lämpimälle auringon paisteelle jokan eteläisen pään terassilla usein paistoi.
Samoiten Väinö-kissa toi iloa ja seuraa meille uudenlaisella energiallaan. Jaksaa nääs tosissaan olla seurana ja siellä missä me muutkin kulloinkin touhuamme. :) Mukavasti aktivoi noita meidän vanhempiakin kissan köllyköitä. Kaapo poikakin sen verran rauhoittunut pentukissa vilinöistään, et ei jaksa/kehtaa sekään aina Väinön rientoihin osallistua :)
]]>
Parisen viikkoa niin on lastenlääkärin ja neurologin kontrolli käynti sairaalassa. Ja kolmen viikon päästä kuntoutuskokous. Terapiat ovatkin päättymässä tämän vuoden loppuun, joten terapeuttien palautteiden ja lausuntojen lähetys on jälleen ajankohtainen vakuutusyhtiöön. Ja uusien suosituksien aika.
Kesä on ollut ihanan lupsakka ilmojensa puolesta ja ollaan saatu olla paljon Marikan kanssa ulkona. Ja tosiaan parit reissutkin tehty :)
Joten eipä tässä kuin toivotaan yhtä tasaista eteenkin päin. Et pärjäiltäis ja pysyttäis flunssa ym. tarttuvista ongelmista kaukana.
Sen verran on kesän aikana neitonen ehken kasvanut isommaksi, ettei päikkärit meinaa enää joka päivä kiinnostaa ;) Tässäkin ollaan päivä levolle käymässä, niin iloinen pulpatus vain kuului. Ja kun menin kurkkaamaan, niin heti oli hymy huulilla, et ähäkutti, empä nukukkaan.
Kesän mittaan ollaan siis käyty Marikan kanssa mm. Kuopiossa ja Valamon luostarissa. Matkat on taittuneet suht kätevästi autossamme olevilla paareilla ( Bensi-paarit, vastaavat kuin ambulansseissa). Paarit on olleet nyt reilun vuoden asennettuina isompaan autoomme. On tippatelineet ja asentoa saa muutettua myös kätevästi.
Valamossa käytiin kirkossa jossa sytytetiin muistokynttilät pois nukkuneille rakkaillemme. Ja kahviossa tietenkin kävimme munkki kahvilla :)
Tässä Marika ja veljensä Joona.
Kahvit juotiin ihan ulkona, kun onneksi lämmin aurinkoinen päivä sattui. Niin kuin nyt tämä kesä on lähes pääsääntöisesti aurinkoinen ollutkin.
Pikkuveljellä olikin tässä eräänä päivänä ihmeellinen teoria Marikan vammautumisesta. Kaikkea sitä pienessä päässä voikin pohtia.
Joona ihmetteli siis ääneen;
"Entäpäs jos Marika sittenkin vain testaa meitä ihmisiä! Jos se ei olekaan oikeasti vammautunut, vaan sen tehtävänä on testata ihmisiä, miten ne kohtelevat häntä? Et se osaakin puhua ja kävellä, mut se vain teeskentellee ettei osais!!
Ne jotka auttaa ja tekevät Marikan eteen hyviä asioita, niiden käy elämässä hyvin. Mut ne jotka eivät auta ja hankaloittavat sen elämää, niille tulee itselle jonain päivänä niin vaikeita asioita eteen ja ne ei saa itse silloin apua."
Kuuntelin tuota pohdintaa vain hiljaa ja toisaalta iho kananlihalla. Mitäpä siihen sanomaan...
]]>
Perheeseemme tuli ennen juhannusta uusi kissa poika. Ikää nyt reilu 4 kk. Ja nimekseen sai Väinö :) Väinö on ominut Marikan itselleen ja istuukin usein Marikan sylissä. Kun työntelen Marikaa huoneista toiseen, niin Väinö kulkee sylissä mukana. Ja Marikastahan se on hauskaa.
Pienesti meinaa taas flunssaa meihin iskeä. Kurkku kipua ja tukkonenää... Kovin on taas valkosipulit ja muut vitamiinit ahkerasti käytössä. Ja haistaankin sen mukaisesti. Kumpa vain menisi huomaamattomasti kotikonstein tämäkin!!
Lämmin kiitos Tommi, Marko ja Vesku, sekä kaikki mutkin mukana olleet.
]]>
Huh huh, kyllä sekin oli pelottava vaihe, miten pärjää ja osaako tulkita lastaan oikein. Kova vääntö käytiin silloin jo siitä, pääseekö lapsi ylipäänsä kotiin!!! Silloisen erään hoitavan lääkärin mielestä, kun tälläisten lasten paikka ei ole kotona. Mut onneksi oli toinen lääkäri, jolla oli sydän kotona ja hänen avullansa pistettiin rattaat pyörimään ja kotihoito järjestelyt selvitykseen ja pikku hiljaa myös toteutukseen. Siinäpä ei kauan nokka tuhissut, kun päätettiin mieheni kanssa, että työelämä ja silloin suunnitelmissani olevat jatko-opinnot saivat jäädä haaveiksi. Mut elämän oppisopimuksella kyllä on tullut opittua sitäkin enempi.
Tälläinen posliininukke me kotiin saatiin ja opeteltiin alusta alkaen kaikin keinoin, että osaisimme tulkita ja ymmärtää hänen viestejään. Hoitaa ja pitää hyvää huolta. Kuvasta näkyykin, kuinka oikealla ohimolla aivopaineen vuoksi iho pullottaa. Kun Marika eleli 8 kk kolarin jälkeen ilman kalloluun palaa paineiden helpottamiseksi. Syksyllä sitten oli shuntin laitto ja joulukuussa kalloluiden takaisin asettaminen KYS:ssä.
Voi miten pieni tytön tyllerö Marika silloin olikaan <3
]]>