Kesän mittaan ollaan siis käyty Marikan kanssa mm. Kuopiossa ja Valamon luostarissa. Matkat on taittuneet suht kätevästi autossamme olevilla paareilla ( Bensi-paarit, vastaavat kuin ambulansseissa). Paarit on olleet nyt reilun vuoden asennettuina isompaan autoomme. On tippatelineet ja asentoa saa muutettua myös kätevästi.

 Valamossa käytiin kirkossa jossa sytytetiin muistokynttilät pois nukkuneille rakkaillemme. Ja kahviossa tietenkin kävimme munkki kahvilla :)

Tässä Marika ja veljensä Joona.

 

Kahvit juotiin ihan ulkona, kun onneksi lämmin aurinkoinen päivä sattui. Niin kuin nyt tämä kesä on lähes pääsääntöisesti aurinkoinen ollutkin.

 

Pikkuveljellä olikin tässä eräänä päivänä ihmeellinen teoria Marikan vammautumisesta. Kaikkea sitä pienessä päässä voikin pohtia.

Joona ihmetteli siis ääneen;

"Entäpäs jos Marika sittenkin vain testaa meitä ihmisiä! Jos se ei olekaan oikeasti vammautunut, vaan sen tehtävänä on testata ihmisiä, miten ne kohtelevat häntä? Et se osaakin puhua ja kävellä, mut se vain teeskentellee ettei osais!!

Ne jotka auttaa ja tekevät Marikan eteen hyviä asioita, niiden käy elämässä hyvin. Mut ne jotka eivät auta ja hankaloittavat sen elämää, niille tulee itselle jonain päivänä niin vaikeita asioita eteen ja ne ei saa itse silloin apua."

Kuuntelin tuota pohdintaa vain hiljaa ja toisaalta iho kananlihalla. Mitäpä siihen sanomaan...