Tänään on kulunut 10 vuotta siitä, kun Marika pääsi onnettoomuuden jälkeen sairaalasta kotiin! 13.6.2003 pääsimme sairaalasta, jossa vietettiin 2 ja puoli kuukautta. Ensimmäinen kuukaus Kuopiossa KYS:ssä ja sitten siirto omaan sairaalaan PKSSK:hon ja siellä vielä se puolitoista kuukautta.

Huh huh, kyllä sekin oli pelottava vaihe, miten pärjää ja osaako tulkita lastaan oikein. Kova vääntö käytiin silloin jo siitä, pääseekö lapsi ylipäänsä kotiin!!! Silloisen erään hoitavan lääkärin mielestä, kun tälläisten lasten paikka ei ole kotona. Mut onneksi oli toinen lääkäri, jolla oli sydän kotona ja hänen avullansa pistettiin rattaat pyörimään ja kotihoito järjestelyt selvitykseen ja pikku hiljaa myös toteutukseen. Siinäpä ei kauan nokka tuhissut, kun päätettiin mieheni kanssa, että työelämä ja silloin suunnitelmissani olevat jatko-opinnot saivat jäädä haaveiksi. Mut elämän oppisopimuksella kyllä on tullut opittua sitäkin enempi.

Tälläinen posliininukke me kotiin saatiin ja opeteltiin alusta alkaen kaikin keinoin, että osaisimme tulkita ja ymmärtää hänen viestejään. Hoitaa ja pitää hyvää huolta. Kuvasta näkyykin, kuinka oikealla ohimolla aivopaineen vuoksi iho pullottaa. Kun Marika eleli 8 kk kolarin jälkeen ilman kalloluun palaa paineiden helpottamiseksi. Syksyllä sitten oli shuntin laitto ja joulukuussa kalloluiden takaisin asettaminen KYS:ssä.

Voi miten pieni tytön tyllerö Marika silloin olikaan <3