8 vuotta sitten meillä oli tähän kellon lyömään vielä terve pikkutyttö. Iloinen pulppuava puhe ja joutuisat askeleet. Sitä ei käy kieltäminen, ettenkö aika ajoin kaipaisi sitä aikaa ja ikävöisi sitä tervettä tyttöä... Ja millainen neiti hän nyt olisikaan, jos hän olisi saanut elää terveenä ?

Puhelu hätäkeskukseen oli n klo 16.20 silloin 3.4.2003. Se päivä lienee muistoissa loppu elämän, niin pelottava ja ahdistava kun se olikin. Ja kylläpä noita saman kaltaisia tunteita on riittänyt sit näiden kuluneitten 8 vuoden varrelle aina aika ajoin. Ei ole päässyt unohtumaankaan.

Mut täytynee tästä taas lähteä Marikan luo. Hän joutui takaisin sairaalaan toissa yönä ambulanssilla, kun hapetukset laski ja verenpainekkin rupesi laskemaan. Hengittely limaisena ilman krakeostomiaa on ollut yö aikaan työlästä ja oma yskiminen vielä ponnetonta.

Toipuminen tuntuu vaativan kärsivällisyyttä ja aikaa ja taas aikaa ja kärsivällisyyttä.

Joten saa muista Marikaa edelleenkin omissa ajatuksissaan ja joskus jos tuonne yläkertaankin pientä ja vähän suurempaakin pyyntöä laittaisi , niin tuskin siitä haittaakaan olisi  <3